Näiden kovaa ratsastavien ja juopottelevien metsästyshahmojen kukoistuskausi oli 1700- ja 1800-luvuilla, ja heidän urotöitään kuuntelivat myös Charles Dickensin, Robert Smith Surteesin sekä Somervillen ja Rossin, "The Irish RM" -kirjan kirjoittajien, mielikuvitus.

Mikään fiktiivinen kruununvartija ei kuitenkaan vetänyt vertoja todelliselle hahmolle, kruununvartija Jack Myttonille, joka syntyi Shrewsburyn lähistöllä vuonna 1796. Myttonin elämästä ja seikkailuista kertoi "Nimrod", Charles James Apperleyn kirjailijanimi, josta tuli itsestäänkin jonkinlainen urheilujournalismin kuuluisuus. Myttonin tavoin Nimrod vältti "kunniallista" uraa ja valitsi sen sijaan metsästyskentän ja kirjoitti lehdenSporting Magazine.

Se oli itse asiassa hieno urasiirto, johon liittyi jopa tuotesidonnaisuuksia - Nimrodin mukaan nimettiin vaunu, housut ja sanomalehti. Nimrod oli itsekin riskinottaja, vaikkakaan ei samassa luokassa kuin hänen ystävänsä, Squire Jack Mytton.

Nimrodin ja Myttonin kaltaisten hahmojen yhteydessä esiintyy usein sanonta "niska tai ei mitään", joka viittaa henkilöön, joka ottaa kaiken riskin, olipa kyse sitten uhkapelistä tai jostain adrenaliinipitoisen toiminnan harjoittamisesta.

Nimrod oli paikalla todistamassa joitakin Myttonin törkeitä riskejä. Itse asiassa Nimrod joutui huomauttamaan, että vaikka jotkut tarinat olisivat kuinka uskomattomia, hän oli nähnyt monet niistä itse eikä edes paljastanut niitä kaikkia: "...silti saattaisin vaarantaa totuudenmukaisuuteni, jos kertoisin kaikki tämän erikoisimman miehen erikoiset teot eri tilanteissa koirien kanssa."

Yksi kuuluisimmista tarinoista koski sitä, että Mytton ratsasti omaan olohuoneeseensa kotonaan pitämänsä karhun selässä. Hän oli pukeutunut täyteen metsästyspukuun, johon kuului myös kannukset, joilla hän piikitti eläintä, joka kääntyi välittömästi ja ymmärrettävästi ympäri ja puri hänen jalkaansa suoraan läpi.

Toisella kerralla kokeillessaan uutta hevosta tandemissa (yksi hevonen toisen edessä, mikä vaatii suurta taitoa) Mytton kysyi hevoskauppiaalta, oliko hevonen hänen mielestään "hyvä timber-jumppari", mikä oli edellytys hevosille, jotka metsästävät maastossa. Hämmentynyt kauppias ei tiennyt. "Sitten kokeillaan sitä", Mytton sanoi ja laittoi epäonnisen hevosen hyppäämään kääntymisportin yli kiinnitettynä ja jätti näintoinen hevonen ja purettu ajoneuvo portin toisella puolella.

Kerran hän säikäytti keikkansa (nopea, kevyt, hevosvetoinen ajoneuvo) matkustajan säikähdyksellä kysymällä tältä, oliko hän koskaan "loukkaantunut pahasti keikan kaatumisesta?" Kuultuaan, että hänen seuralaisensa ei ollut koskaan ollut ollut keikalla, joka oli kaatunut, Mytton järjesti välittömästi kokemuksen hänelle paikan päällä. Tämä oli tyypillistä usein julmille käytännön pelleilyille, joista Mytton näytti nauttivan niin paljon, kuten esimerkiksi seuraavillejoka pukeutui maantierosvoksi ja ryösti kaksi tuttavaansa.

Myttonilla näyttää olleen härän ruumiinrakenne, sillä hän kävi usein metsästämässä ohuimmissa vaatteissa pakkasella. Kerran hänen kerrotaan ylittäneen jäätyneen pinnan täysin alasti jahdatessaan ampumansa sorsia.

Raha ei ollut mikään esine, ja kun se loppui, hän pystyi aina lainaamaan lisää. Nimrod kuvailee häntä "täysin tuntemattomaksi taloustieteessä". Hän oli kahden kettukoiralauman isäntä ja piti myös useita kilpahevosia valmennettavana, jopa 15 tai 20 kerrallaan, ja lisäksi hänellä oli tammoja ja nuorta karjaa elätettävänään. Kun hänelle suositeltiin Oxfordin yliopistoon menemistä, hän sanoi tekevänsä niin, jos hän voisi"lukea vain 'Racing Calendar' ja 'Stud Book'".

Myttonilla oli itse asiassa poikkeuksellisen huono rahankäyttötottumus. Hänen elämäkerturinsa luettelee hyvin tarkasti, että hänellä oli 152 paria polvihousuja ja housuja sekä niihin sopivia takkeja ja liivejä. Hän käytti runsaasti alkoholia ja toi valtavia määriä riistaa metsästystä varten.

Kun hänelle kerrottiin, että jos hän pystyisi pitämään menonsa 6000 punnassa vuodessa, hänen ei tarvitsisi menettää Shrewsburyn kartanoaan, hän vastasi: "Voitte käskeä Longuevillea pitämään neuvonsa omana tietonaan, sillä en antaisi pätkääkään elää kuudella tuhannella punnalla vuodessa." Shrewsburyn kansanedustajana hän kesti alahuoneessa vain puoli tuntia.

Ei ole vaikea kuvitella, millainen vaikutus Regency-ajan arkkityyppisen rakeen, Squire Myttonin, elämäntyylillä olisi lähisukulaisiin. Hänen elämäkertakirjoittajansa Nimrod kommentoi, että "kun siirrytään hänen julkisesta elämästään urheilumiehenä hänen kotisuhteisiinsa aviomiehenä ja isänä, tarvitaan varmasti herkkää kättä, kun puhutaan herra Myttonin käytöksestä kahta vaimoaan kohtaan" (ensimmäinen kuoli, ja toinen vaimoista kuoli).nuorena synnytettyään avioliiton ainoan lapsen. Hänen toisesta avioliitostaan syntyi viisi lasta).

Nimrod jatkaa paljastavasti: "...paha asia on kerralla paljastettava silmillemme. Myönnän vastahakoisesti, että herra Myttonin käytös avioliittotilanteessa on suurelta osin anteeksiantamatonta ja että sitä voidaan lieventää vain myöntämällä hänelle asianmukainen korvaus, jota ei pidä kieltää, siitä mielenvikaisesta deliriumista, jonka vallassa hän niin usein kärsi...".

Aivan kuten monissa nykyajan julkkisten avioliittojen hajoamisista kertovissa kertomuksissa, Myttonia syytettiin kaikenlaisesta väkivaltaisesta käytöksestä. Nimrod vastaa syytteeseen ensimmäisen vaimonsa sylikoiran heittämisestä takkaan, että "hän vain otti sen syliinsä, heitti sen puoliväliin salongin kattoa ja sai sen kiinni, ilman että se loukkaantui".

Nimrod vastaa, että hän oli myös yrittänyt hukuttaa ensimmäisen vaimonsa: "Hölynpölyä; hän ei ollut koskaan niin hullu, että olisi tehnyt niin. Hän vain työnsi vaimonsa eräänä erittäin kuumana päivänä Halstonissa sijaitsevan järvensä matalaan, hieman kenkiensä yläpuolelle."

Ei ole yllättävää, että Mytton on yksi hahmoista Edith Sitwellin teoksessa "English Eccentrics: A gallery of weird and wonderful men and women", jossa häntä kuvataan "köyhäksi ajetuksi juopuneeksi aaveeksi... Tämä puolihullu metsästyshullu metsästetty olento." Kolmekymppisenä hän oli kuolemaisillaan velkavankilassa, hajamielisenä rauniona: "horjuva vanhus-nuori mies, juomisen turvottama, - ruumis sekä mieli olivat raunioina..." kuten esim.Nimrod kuvaili häntä.

Mytton ja hänen kaltaisensa olivat julkkiksia, 1800-luvun vastine pahoille rocktähdille, aina julkisuudessa aiheuttamiensa ongelmien vuoksi. He riehaantuivat uskomattomilla omaisuuksilla, mutta päätyivät usein varattomiksi ja yksinäisiksi, ja heitä näytti houkuttelevan itsetuhoisuus, joka vahingoitti myös monia heidän läheisiään. Silti he osasivat hurmata myös, vaikka he tuomitsivatkin oman sielunsaNimrod kiteytti asian näin: "Hänen keskeinen hyveensä oli sydämen hyväntahtoisuus; hänen pahin syntinsä oli tuhoava henki, joka ei ollut altis millekään neuvolle ja joka ilmeisesti halveksi kaikkea moraalista hillintää."

Nykyaikaiset ratsastajat, kävelijät ja pyöräilijät voivat nyt nauttia 100 mailia rauhallisesta maaseudusta Jack Mytton Wayn reittiä pitkin Shropshiressä ilman pelkoa siitä, että maantierosvoksi pukeutunut kartanonherra pidättelee heitä matkan varrella!

Miriam Bibby BA MPhil FSA Scot on historioitsija, egyptologi ja arkeologi, joka on erityisen kiinnostunut hevoseläinten historiasta. Miriam on työskennellyt museokuraattorina, yliopisto-opettajana, toimittajana ja kulttuuriperinnön hallinnan konsulttina. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa Glasgow'n yliopistossa.