VJ-päivä

 VJ-päivä

Paul King

Vuonna 1945 toisen maailmansodan päättymistä juhlistettiin VJ-päivänä (Victory over Japan).

Ympäri maailmaa vallitsi suuri ilo ja juhlinta, kun Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman julisti 15. elokuuta 1945 Valkoisessa talossa pidetyssä lehdistötilaisuudessa päivän Japanin voiton päiväksi.

Presidentti Truman ilmoitti, että Japanin hallitus oli suostunut noudattamaan täysin Potsdamin julistusta, jossa vaadittiin Japanin ehdotonta antautumista.

Valkoisen talon ulkopuolelle kokoontuneelle väkijoukolle presidentti Truman sanoi: "Tätä päivää olemme odottaneet Pearl Harborista lähtien."

Sodan päättymistä oli tarkoitus juhlistaa kahden päivän vapaapäivällä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Keskiyöllä Britannian pääministeri Clement Atlee vahvisti uutisen radiolähetyksessä: "Viimeinen vihollisistamme on laskettu matalaksi."

Pääministeri kiitti Britannian liittolaisia Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, Intiaa, Burmaa, kaikkia Japanin miehittämiä maita ja Neuvostoliittoa, mutta erityiskiitokset menivät Yhdysvalloille, "ilman jonka suunnattomia ponnisteluja sodalla idässä olisi vielä monta vuotta jäljellä".

Seuraavana iltana kuningas Yrjö VI puhui kansakunnalle ja imperiumille Buckinghamin palatsin työhuoneestaan lähetetyssä lähetyksessä.

"Sydämemme on täynnä, kuten teidänkin sydämenne, mutta kukaan meistä, jotka olemme kokeneet tämän kauhean sodan, ei ymmärrä, että tunnemme sen väistämättömät seuraukset vielä kauan sen jälkeen, kun olemme kaikki unohtaneet tämänpäiväiset riemumme."

Historialliset rakennukset ympäri Lontoota valaistiin, ja ihmiset tungeksivat kaduilla kaikissa kaupungeissa huutaen, laulaen, tanssien, sytyttäen nuotioita ja laukaisemalla ilotulitteita.

Japanissa ei kuitenkaan juhlittu, sillä historiansa ensimmäisessä radiolähetyksessä keisari Hirohito syytti Japanin antautumisesta Hiroshimaan ja Nagasakiin käytettyä "uutta ja kaikkein julminta pommia".

"Jos jatkamme taistelua, se ei johtaisi ainoastaan Japanin kansan lopulliseen romahtamiseen ja tuhoutumiseen, vaan myös ihmiskunnan sivilisaation täydelliseen sukupuuttoon."

Keisari jätti kuitenkin mainitsematta, että liittoutuneet olivat esittäneet Japanille uhkavaatimuksen antautumisesta 28. heinäkuuta 1945.

Kun tämä jätettiin huomiotta, Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Hiroshimaan 6. elokuuta ja Nagasakiin 9. elokuuta, jolloin neuvostojoukot hyökkäsivät Mantšuriaan.

Liittoutuneet juhlivat voittoa Japanista 15. elokuuta 1945, vaikka kenraali Koiso Kuniakin johtama Japanin hallinto antautui virallisesti vasta 2. syyskuuta.

Katso myös: Viktoriaaninen joulu

Molemmat päivämäärät tunnetaan VJ-päivänä.

Jos VJ-päivä merkitsi toisen maailmansodan päättymistä, entä kuusi pitkää vuotta kestänyt katkera konflikti, joka lopulta johti näihin juhlallisuuksiin?

Katso myös: Aselaki

Toisen maailmansodan aikajanoillamme esittelemme kunkin vuoden tärkeimmät tapahtumat Saksan hyökkäyksestä Puolaan vuonna 1939, Dunkerquen evakuoinnista vuonna 1940, Japanin hyökkäyksestä Pearl Harboriin vuonna 1941, Montgomeryn kuuluisasta voitosta El Alameinissa vuonna 1942, liittoutuneiden maihinnoususta Salernossa Italiassa vuonna 1943, D-Day- maihinnoususta vuonna 1944 ja liittoutuneiden maihinnoususta Italian sodan alkuvuosiin vuonna 1944.vuoden 1945 kuukausina, Reinin ylitys ja sen jälkeen Berliiniin ja Okinawaan.

Paul King

Paul King on intohimoinen historioitsija ja innokas tutkimusmatkailija, joka on omistanut elämänsä Ison-Britannian kiehtovan historian ja rikkaan kulttuuriperinnön paljastamiseen. Yorkshiren majesteettisella maaseudulla syntynyt ja kasvanut Paul arvosti syvästi tarinoita ja salaisuuksia, jotka ovat haudattu kansakunnan muinaisiin maisemiin ja historiallisiin maamerkkeihin. Paul on suorittanut arkeologian ja historian tutkinnon tunnetusta Oxfordin yliopistosta. Hän on viettänyt vuosia arkistojen tutkimiseen, arkeologisten kohteiden kaivamiseen ja seikkailunhaluisiin matkoihin Iso-Britannian halki.Paavalin rakkaus historiaan ja perintöön on käsinkosketeltava hänen elävässä ja vakuuttavassa kirjoitustyylissään. Hänen kykynsä kuljettaa lukijoita ajassa taaksepäin ja upottaa heidät Britannian menneisyyden kiehtovaan kuvakudosseen on ansainnut hänelle arvostetun maineen ansioituneena historioitsijana ja tarinankertojana. Kiehtovan bloginsa kautta Paul kutsuu lukijoita liittymään mukaansa virtuaaliseen Ison-Britannian historiallisten aarteiden tutkimiseen, jakamaan hyvin tutkittuja oivalluksia, kiehtovia anekdootteja ja vähemmän tunnettuja tosiasioita.Paulin blogi uskoo vakaasti, että menneisyyden ymmärtäminen on avainasemassa tulevaisuutemme muovaamisessa, joten se toimii kattavana oppaana, joka esittelee lukijoille monenlaisia ​​historiallisia aiheita: arvoituksellisista muinaisista Aveburyn kivipiireistä aina upeisiin linnoihin ja palatseihin, joissa aikoinaan sijaitsi. kuninkaat ja kuningattaret. Olitpa sitten kokenuthistorian harrastaja tai joku, joka etsii johdatusta Britannian kiehtovaan perintöön, Paulin blogi on hyvä resurssi.Kokeneena matkailijana Paulin blogi ei rajoitu menneisyyden pölyisiin volyymeihin. Seikkailunhaluisena hän lähtee usein paikan päällä suoritettaviin tutkimuksiin ja dokumentoi kokemuksensa ja löytönsä upeilla valokuvilla ja mukaansatempaavilla tarinoilla. Skotlannin karuilta ylängöiltä Cotswoldsin maalauksellisiin kyliin Paul ottaa lukijoita mukaan tutkimusmatkoilleen, kaivaa esiin piilotettuja helmiä ja jakaa henkilökohtaisia ​​kohtaamisia paikallisten perinteiden ja tapojen kanssa.Paulin omistautuminen Britannian perinnön edistämiseen ja säilyttämiseen ulottuu myös hänen bloginsa ulkopuolelle. Hän osallistuu aktiivisesti suojeluhankkeisiin, auttaen entisöimään historiallisia kohteita ja kouluttamaan paikallisia yhteisöjä kulttuuriperinnön säilyttämisen tärkeydestä. Työnsä kautta Paavali ei pyri ainoastaan ​​kouluttamaan ja viihdyttämään, vaan myös inspiroimaan suurempaa arvostusta ympärillämme olevaa rikasta perintöä kohtaan.Liity Paulin kiehtovalle matkalle ajassa, kun hän opastaa sinua avaamaan Ison-Britannian menneisyyden salaisuudet ja löytämään tarinoita, jotka muovasivat kansaa.