Tuskin on olemassa ainetta, jota ei olisi kokeiltu lääkkeeksi, eikä sairautta, johon uskomusparantajat eivät olisi kyenneet määräämään lääkettä.

Jo saksilaisaikana lääkärit suosittelivat syövän hoitoon vuohen sappisuolasta ja hunajasta tehtyä voidetta, ja jos se ei tehonnut, he suosittelivat koiran kallon polttamista ja potilaan ihon puuteroimista tuhkalla. "Puolikuolleen tautiin", aivohalvaukseen, palavan männynpuun savun hengittämisen väitettiin olevan erittäin tehokasta.

Itä-Angliassa ihmiset, jotka kärsivät agueesta, malarian muodosta, jolle oli ominaista vapinakohtaukset, kutsuivat "Quake-tohtoreita". Jos lääkäri ei pystynyt taikasauvalla hurmaamaan kuumeen pois, potilaan oli käytettävä kenkiä, jotka oli vuorattu tansy-lehdillä, tai otettava pillereitä, jotka oli tehty puristetuista hämähäkinverkoista, ennen aamupalaa. Paikallisesti kuuluisa essexiläinen "Quake-tohtori" 1800-luvulla oli ThomasBedloe of Rawreth. Hänen mökkinsä ulkopuolella oli kyltti, jossa luki: "Thomas Bedloe, sika-, koira- ja karjatohtori. Välitön helpotus ja täydellinen parannuskeino tippuripotilaille, myös syöpäsairaille" !

Syylälääkkeillä oli monia outoja parannuskeinoja, joista joitakin kokeillaan vielä nykyäänkin. Yksi edelleen käytetty on ottaa pieni pala lihaa, hieroa sillä syylää ja sitten haudata liha. Lihan mätänemisen myötä syylä hitaasti katoaa. Toinen syylälääke: - Pistetään syylä nuppineulalla ja työnnetään nuppineula tuhkapuuhun lausuen riimi: "tuhkapuu, tuhkapuu, rukoile osta minulta nämä syylät." Syylät ovat sittensiirretään puuhun.

Ortodoksien harjoittajat eivät olisi ikinä arvanneetkaan, millaisia omituisia parannuskeinoja ihmiset kokeilivat 1800-luvun lopulla. Kirkon oven avaimen pitämisen väitettiin olevan lääke hullun koiran puremaa vastaan, ja hirtetyn miehen käden koskettaminen saattoi parantaa struuman ja kasvaimet. Lincolnissa hirttoköyden koskettamisen väitettiin parantavan sairauskohtauksia! Kaljuuntumisen parantamiseksi nukkui yönsäkiviä, ja koliikkihoitona oli seistä päällään varttitunnin ajan.

Silmäsairauksiin käytettiin monia outoja parannuskeinoja. Silmäongelmista kärsiviä potilaita kehotettiin kylvettämään silmänsä sadevedellä, joka oli kerätty ennen kesäkuun aamunkoittoa ja sitten pullotettu. 50 vuotta sitten silmätulehduksen hierominen silmäluomelle kultaisella vihkisormuksella olisi ollut varma parannuskeino. Penmynddissä, Walesissa, 1300-luvun haudan raapimisesta tehdystä voiteesta valmistettu voide oli hyvin suosittu silmienhoito.1700-luvulla hauta oli vaurioitunut niin paljon, että käytäntö oli lopetettava!

Satojen vuosien ajan Britannian kuninkaiden ja kuningattarien uskottiin pystyvän parantamaan kosketuksella kuninkaan pahan. Kyseessä oli skrofuloosi, kaulan imusolmuketulehdus, joka oli kivulias ja usein kuolemaan johtava. Kaarle II antoi kuninkaallisen kosketuksen lähes 9000:lle sairastuneelle valtakautensa aikana. Viimeinen monarkki, joka koski kuninkaan pahaan, oli kuningatar Anne, vaikka hänen edeltäjänsä Vilhelm III, joka oli olluthylätty oikealle.

Kuparirannekkeilla ja -renkailla on pitkä historia. Yli 1500 vuotta sitten kuparirenkaat määrättiin sopivaksi hoidoksi koliikkiin, sappikiviin ja sappivaivoihin. Käytämme niitä vielä nykyäänkin reumatismin lievittämiseksi, yhdessä muskottipähkinän kanssa taskussa!

Kaikki nämä kansanlääkkeet eivät olleet hyödyttömiä; esimerkiksi pajupuun mehua käytettiin aikoinaan kuumeen hoitoon. Salisykliinihappoon perustuvina lääkkeinä sitä käytetään yhä nykyäänkin samaan tarkoitukseen - aspiriinina! Penisilliini muistuttaa tietysti homeenhoitokääreistä, joita "valkoiset näädät" tekivät leivästä ja hiivasta.

Hammassäryn hoitaminen 1800-luvulla saattoi olla kammottavaa puuhaa. Kipua lievitettiin kuulemma lyömällä naula hampaaseen, kunnes se vuoti verta, ja lyömällä naula sitten puuhun. Kipu siirtyi sitten puuhun. Hammassäryn ehkäisemiseksi hyvin kokeiltu menetelmä oli sitoa kuollut luomi kaulan ympärille!

Harvalla ihmisellä oli varaa lääkäriin, joten nämä naurettavat hoidot olivat kaikki, mitä he pystyivät kokeilemaan, sillä useimmat ihmiset elivät elämänsä lievittämättömässä köyhyydessä ja kurjuudessa.