Ei Waterloo vaan Peterloo!

Englannissa ei tapahdu usein vallankumouksia; jotkut sanovat sen johtuvan siitä, että säämme ei ole otollinen ulkoilmamarsseille ja mellakoille.

Oli sää tai ei, 1800-luvun alussa työläiset alkoivat osoittaa mieltään kaduilla ja vaatia muutoksia työelämäänsä.

Maaliskuussa 1817 kuutisensataa työläistä lähti pohjoisen Manchesterin kaupungista marssimaan Lontooseen. Mielenosoittajat tunnettiin nimellä "Blanketeers", koska jokaisella oli mukanaan huopa. Huopaa kannettiin lämmikkeeksi pitkien yökausien aikana matkalla.

Vain yksi "Blanketeer" onnistui pääsemään Lontooseen, sillä johtajat vangittiin ja "rivijäsenet" hajaantuivat nopeasti.

Samana vuonna Jeremiah Brandreth johti kaksisataa Derbyshiren työläistä Nottinghamiin osallistuakseen hänen mukaansa yleiseen kapinaan, joka ei onnistunut, ja kolme johtajaa teloitettiin maanpetoksesta.

Vuonna 1819 Manchesterissa St. Peter's Fieldsillä järjestettiin kuitenkin vakavampi mielenosoitus.

Tuona elokuun 16. päivänä suuri joukko ihmisiä, arviolta noin 60 000 henkeä, jotka kantoivat banderolleja, joissa luki maissilakien vastaisia ja poliittisia uudistuksia kannattavia iskulauseita, kokoontui St. Peter's Fieldsillä. Heidän tärkein vaatimuksensa oli ääni parlamentissa, sillä tuohon aikaan pohjoisen teollisuusalueet olivat heikosti edustettuina. 1800-luvun alussa vain kahdella prosentilla Britannian asukkaista oli äänioikeus.

Päivän tuomarit huolestuivat kokoontumisen koosta ja määräsivät tärkeimmät puhujat pidätettäviksi.

Manchesterin ja Salfordin ratsuväki (kotipuolustukseen ja yleisen järjestyksen ylläpitämiseen käytetty harrastelijaratsuväki) yritti totella käskyä ja ryntäsi väkijoukkoon, kaatoi naisen ja tappoi lapsen. Henry "Orator" Hunt, tuon ajan radikaali puhuja ja agitaattori, otettiin lopulta kiinni.

Tämän jälkeen kutsuttiin 15. Kuninkaan husaarirykmentti, Britannian armeijan ratsuväkirykmentti, hajottamaan mielenosoittajat. Sapelit esiin vedettyinä he hyökkäsivät joukkokokoontumista vastaan, ja sitä seuranneessa yleisessä paniikissa ja kaaoksessa yksitoista ihmistä kuoli ja noin kuusisataa loukkaantui.

Manchester Yeomanry hyökkäys Peterloossa

Tämä tuli tunnetuksi nimellä "Peterloon verilöyly". Nimi Peterloo esiintyi ensimmäisen kerran paikallisessa Manchesterin sanomalehdessä muutama päivä verilöylyn jälkeen. Nimen tarkoituksena oli pilkata sotilaita, jotka hyökkäsivät aseettomien siviilien kimppuun ja tappoivat heitä vertaamalla heitä sankareihin, jotka olivat hiljattain taistelleet ja palanneet Waterloon taistelukentältä.

Verilöyly herätti suurta julkista närkästystä, mutta silloinen hallitus asettui tuomareiden tueksi ja hyväksyi vuonna 1819 uuden lain, nimeltään kuusi lakia, jolla pyrittiin hillitsemään tulevaa kiihotusta.

Kuusi lakia eivät olleet suosittuja; ne vahvistivat lakeja uusia levottomuuksia vastaan, joiden tuomarit tuolloin katsoivat ennakoivan vallankumousta!

Kansa suhtautui näihin kuuteen lakiin huolestuneena, sillä niiden mukaan mihin tahansa taloon voitiin tehdä kotietsintä ilman etsintälupaa, jos epäiltiin, että siellä oli tuliaseita, ja julkiset kokoukset olivat käytännössä kiellettyjä.

Aikakausjulkaisuja verotettiin niin ankarasti, että niiden hinta oli köyhien luokkien ulottumattomissa, ja tuomareille annettiin valtuudet takavarikoida kaikki kapinalliseksi tai jumalanpilkkaavaksi katsottu kirjallisuus, ja kaikki yli viidenkymmenen hengen seurakuntakokoukset katsottiin laittomiksi.

Kuusi lakia sai aikaan epätoivoisen reaktion, ja Arthur Thistlewood -niminen mies suunnitteli Cato Streetin salaliittona tunnetuksi tulleen tapauksen.... eli useiden kabinettiministerien murhan illallisella.

Salaliitto epäonnistui, koska yksi salaliittolaisista oli vakooja ja ilmoitti juonesta herroilleen, ministereille.

Thislewood jäi kiinni, hänet todettiin syylliseksi maanpetokseen ja hirtettiin vuonna 1820.

Thistlewoodin oikeudenkäynti ja teloitus oli viimeinen näytös hallituksen ja epätoivoisten mielenosoittajien välisessä pitkässä vastakkainasettelussa, mutta yleinen mielipide oli, että hallitus oli mennyt liian pitkälle, kun se oli taputtanut "Peterloolle" ja hyväksynyt kuusi lakia.

Lopulta maahan laskeutui raittiimpi mieliala, ja vallankumouskuume laantui lopullisesti.

Nykyään kuitenkin tunnustetaan laajalti, että Peterin verilöyly pohjusti vuoden 1832 Suurta uudistusta koskevan lain (Great Reform Act of 1832) voimaantuloa, jolla luotiin uusia vaalipaikkoja, joista monet sijaitsivat Pohjois-Englannin teollisuuskaupungeissa. Tämä oli merkittävä askel tavallisten ihmisten äänioikeuden saamiseksi!