Kyky kommunikoida yhteisen kielen avulla on meille kaikille itsestäänselvyys. Se on osa kansakunnan perinteitä ja kulttuuria, mutta vuosisatojen saatossa jotkin kielet ovat joutuneet uhanalaisiksi ja joutuneet kamppailemaan selviytymisestään.

Esimerkiksi kymraeg eli walesin kieli on Brittein saarilla syntynyt kieli, joka on peräisin muinaisten brittien puhumasta kelttiläisestä kielestä. Kymraegin kieli on historiansa aikana kohdannut lukuisia haasteita.

Walesin kieli on brytoninen eli brittiläinen keltinkieli, ja sitä puhuttiin Britanniassa jo ennen roomalaisten miehitystä. Keltin kielen uskotaan saapuneen Britanniaan noin 600 eaa., ja se kehittyi Brittein saarilla brytoniseksi kieleksi, joka oli pohjana paitsi walesille myös bretonille ja cornishille. Euroopassa puhuttiin tällä hetkellä kelttiläisiä kieliä koko mantereella jopaaina Turkkiin asti.

Yksi ensimmäisistä säilyneistä ja kirjatuista walesinkielisistä sanoista kirjoitettiin noin 700 jKr. hautakiveen Pyhän Cadfanin kirkossa Tywynissä, historiallisessa Merionethshiren kreivikunnassa. Ensimmäisen kirjoitetun walesin sanan uskotaan kuitenkin olevan peräisin vielä 100 vuotta vanhasta ajasta, mikä kuvastaa tämän kielen rikasta historiaa.

Kelttiläisten esi-isiensä varhaisesta walesin kielestä tuli keskiaikaisten walesilaisten runoilijoiden, kuten Aneirinin ja Talesinin, työväline. Molemmista henkilöistä tuli merkittäviä bardeja, ja heidän tuotantonsa säilyi jälkipolvien nautittavaksi.

Aneirin oli varhaiskeskiajan brytonilainen runoilija, jonka teoksia on säilynyt 1200-luvulta peräisin olevassa käsikirjoituksessa nimeltä "Aneirinin kirja". Tekstissä käytetään yhdistelmää vanhaa walesia ja keskiajan walesia. Vaikka kukaan ei ole aivan varma tämän runouden säveltämisen tarkasta ajoituksesta, suullisen perinteen sukupolvelta toiselle siirtymisen arvo on suuri.on ilmeinen.

Aneirinin tunnetuin teos "Y Gododdin" oli keskiaikainen walesilainen runo, joka koostuu elegioista kaikille niille, jotka taistelivat brittiläisen Gododdinin kuningaskunnan puolesta. Näiden pohjoisen brittiläisen kuningaskunnan sotureiden uskottiin kohdanneen kohtalonsa vuonna 600 jKr., kun he kuolivat taistellessaan Deiran ja Bernician angeleja vastaan Catraethin taistelussa.

Taliesin-niminen barditoveri oli kuuluisa runoilija, joka palveli useiden brytonialaisten kuninkaiden hoveissa. Hänelle on liitetty monia keskiaikaisia runoja, joten ei ole vaikea ymmärtää, miksi hänestä on käytetty nimitystä Taliesin Ben Beirdd tai Taliesin, bardien päällikkö.

Anglosaksien aikana walesin kieli kehittyi vähitellen. Britannian lounaisosissa kieli kehittyi cornishin ja walesin varhaisiksi perusteiksi, kun taas Pohjois-Englannissa ja Skotlannin alankoalueilla kieli kehittyi cumbriciksi.

Keskiajalla, vuosien 1000 ja 1536 välillä, puhuttua walesin kieltä kutsuttiin keskiajan walesiksi.

Kahdestatoista vuosisadasta lähtien keskivalsin kieli muodosti pohjan yhdelle Britannian tämän ajan kuuluisimmista käsikirjoituksista, Mabinogionille. Tämä kuuluisa kirjallinen kokoelma proosatarinoita on yksi varhaisimmista esimerkeistä lajissaan, ja sen uskotaan olevan peräisin joko kahdestatoista tai kolmannestatoista vuosisadasta, ja se on saanut innoituksensa aiemmista tarinankerronnoista.

Mabinogionin tarinat ovat monipuolista ja monipuolista proosaa, joka tarjoaa lukijalle monenlaisia tyylilajeja. Tekstissä on niin romantiikkaa ja tragediaa kuin fantasiaa ja komediaa. Mabinogion on eri kertojien aikojen kuluessa keräämä todiste keskivirolaisesta Walesista ja suullisista perinteistä, jotka ovat säilyneet.

Tämä oli myös ajanjakso walesin historiassa, jota hallitsivat monet ruhtinaat, jotka hallitsivat maitaan ja käyttivät walesin kieltä sekä hallinnollisena välineenä että jokapäiväisessä käytössä ylempien luokkien keskuudessa.

Esimerkki sen soveltamisesta Walesin hallinnossa on Walesin lakien, jotka tunnetaan nimellä "Cyfraith Hywel" ja jotka Walesin kuningas Hywel ap Cadell laati kymmenennellä vuosisadalla. Tämä historiallinen hahmo tuli hallitsemaan laajoja maa-alueita, ja ajan myötä hän sai koko alueen hallintaansa. Tässä vaiheessa hän katsoi aiheelliseksi koota yhteen kaikki Walesin lait. Varhainen kopio Walesin laeista on peräisinkolmastoista vuosisadalta on säilynyt nykyään.

Tänä aikana myös kristillisellä kirkolla oli arvokas rooli asiakirjojen kopioinnissa ja tallentamisessa vaurauden turvaamiseksi. Uskonnolliset järjestöt, kuten sisteriläisluostarit, olivat erityisen tärkeitä.

Seuraava merkittävä ajanjakso walesin kielen historiassa ajoittuu Henrik VIII:n aikaan ja ulottuu nykyaikaan. 1536 ja Henrik VIII:n Act of Union -säädöksen myötä walesin kieli alkoi kärsiä lakeja, jotka vaikuttivat dramaattisesti sen asemaan hallintokielenä.

Tämä merkitsi suurta muutosta koko Brittein saarilla, ja Walesin englantilaisen suvereniteetin myötä walesin kielen käyttö kiellettiin ja sen virallinen asema poistettiin. Lisäksi kulttuurisesti tapahtui muutos, ja monet walesilaisen aateliston jäsenet omaksuivat englanninkeskeisemmän näkökulman ja tukivat kieltä ja kaikkea, mikä siihen liittyi.

Muun walesilaisväestön oli noudatettava näitä uusia tiukkoja sääntöjä. Tämä ei kuitenkaan estänyt walesin puhumista väestön keskuudessa, jolle oli tärkeää pitää kiinni kielestään, tavoistaan ja perinteistään.

Kysymys oli kuitenkin monimutkaisempi, sillä sen virallisen aseman poistaminen hallinnollisena kielenä merkitsi sitä, että ihmisten odotettiin kommunikoivan englanniksi työelämässä. Tämä rajoitus ulotettiin myös koulutukseen keinona tukahduttaa kieli jo varhaisesta iästä lähtien.

Piispa William Morganin muistolaatta Llanrhaeadr ym Mochnantin kirkossa. 1588 hän oli kirkkoherrana täällä, kun hän käänsi Raamatun walesiksi. Nimeä: Eirian Evans. Lisenssi Creative Commons Nimeä-Jaa-Alike 2.0 Generic -lisenssillä.

Jälleen kerran uskonnolla oli ratkaiseva rooli sen varmistamisessa, että kieli pysyisi kuitenkin käytössä, säilyisi ja tallentuisi. Vuonna 1588 William Morganin Raamattu julkaistiin ensimmäisen kerran walesiksi.

Uuden haasteen walesin kielen säilymiselle toi englanninkielisten tulo maahan 1700-luvulla, mikä johtui suurelta osin teollisen vallankumouksen vaikutuksista.

Tämä oli suuren joukkomuuton aikakausi, ja englannin kieli alkoi hetkessä vallata työpaikkoja ja Walesin katuja, ja siitä tuli nopeasti kaikkien puhuma yhteinen kieli.

1800-luvulla walesin kieli ei vieläkään hyötynyt suuren yleisön lukutaidon lisääntymisestä. Vaikka lapset olivat velvollisia käymään koulua, walesin kieli ei kuulunut koulujen opetussuunnitelmaan. Englanti oli edelleen hallitseva kieli, sillä se edusti hallintoa ja liiketoimintaa keisarillisen laajentumisen aikakaudella.

Esimerkiksi vuonna 1942 Walesin tuomioistuimia koskevassa laissa (Welsh Courts Act) käsiteltiin virallisesti vastaajien ja kantajien pakottamista puhumaan englantia ja otettiin käyttöön uusi laki, joka salli walesin kielen käytön tuomioistuimissa.

Vuoteen 1967 mennessä erittäin tärkeä ja ratkaisevan tärkeä säädös saatiin aikaan monien henkilöiden, kuten Plaid Cymru ja Welsh Language Society, kampanjoinnin ansiosta.

Lainsäädäntö perustui pitkälti Hughes Parryn raporttiin, joka oli laadittu vain kaksi vuotta aiemmin ja jossa todettiin, että walesin kielen oli oltava tuomioistuimissa tasavertaisessa asemassa englannin kielen kanssa sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä.

Tämä oli käänteentekevä hetki, jolloin Tudorien aikana syntyneitä ennakkoluuloja alettiin kumota. Nykyään walesin kieltä arvostetaan ja puhutaan kotona, työpaikoilla, yhteisöissä ja hallinnossa. Vuoden 2011 väestölaskennassa yli 562 000 ihmistä ilmoitti walesin kielen olevan heidän pääkielensä.